7.MITEN TYÖVÄENYHDISTYKSEN JÄSENET OLIVAT MUKANA SODASSA ?


26.1. 1918 punakaartin päällikkö ilmoitti työväentalon kokouksessa,että työläisten kimppuun oli hyökätty ja seuraavana päiväna olisi viimeinen tilaisuus liittyä kaartiin
Hän tarkoitti ilmeisesti Itä-Suomen suojeluskuntalaisten yritystä eristää punakaartit ja venäläinen sotaväki Viipurissa 19. 1. 1918.

Ilmoittautumisia otettiin vastaan Karjahallissa.Perustettiin esikunta asemalle.
Lähetettiin Vilppulan rintamalle 250 miestä E. Karjalaisen johdolla.


Rautatieläisliiton ja veturimiesliiton osastojen kokouksessa perustettiin Riihimäen rautatie- komppania.Osa rautatien johtajistoa jätti paikkansa. Junat kulkivat komppanian komennossa.
Aseellinen toiminta alkoi 26.1. Silloin miehitettiin Pietarin rata Mommilaan asti. Oli tarkoitus suojata punaisten asejunan kulkua.
Työväen järjestökaarti ja punakaarti yhdistettiin 27. 1. .
Punakaartiin liittyneelle maksettiin 15.markkaa päivältä.

Eräälle perheelliselle miehelle luvattiin palkaksi 450 mk kuukaudess. Vaimolle 100 mk ja kullekin lapselle 25 mk.
Mies liittyi kaartiin 4.2. ja hänelle maksettiin kaikkiaan 850 mk kahdesta kuukaudesta. Palkka ei ollut luvatun suuruinen mutta kuitenkin kohtalainen.


Punakaartin komppaniat suorittivat Riihimäellä vartiopalvelusta. He vartioivat työväentaloa, pankkeja, osuuskauppaa, puhelinkeskusta, lennätinlaitosta, lähistön rautatiesiltoja ja rata-osuuksia. Kaarti siis miehitti kyseiset paikat.
Helmikuun alussa punakaarti vangitsi 4 henkilöä.Heidät kuljetettiin Helsinkiin vankilaan.

Muu toiminta oli Riihimäellä ja ympäristössä oli :
kotitarkastusten tekemistä, elintarvikkeiden ja hevosten takavarikoimista,
ampuma- ja muita harjoituksia.

Riihimäelle tuli muualta kuularuiskuosastoja, jotka majoitettiin eri puolille kylää.
Ratsuväkiosasto liikkui varsin laajalla alueella ja sen tiedetään kerran tehneen ryöstön Nummelassa.




KESKUSHALLINTO: KANSANVALTUUSKUNTA = maan hallitus TYÖVÄEN PÄÄNEUVOSTO = eduskunta

Sosialidemokraattisista kunnallis-ja piiritoimikunnista tehtiin monin paikoin paikallis- ja lääninhallinnon elimiä.
Hämeen piiritoimikunta valitsi ehdokkaat LÄÄNINVALTUUSKUNTAAN. Riihimäkeläinen lääninkanslian sihteeri oli yksi valituista.
Muuta piiritoimikunta ei sodan aikana tehnyt.



PAIKALLISHALLINTO:

Sodan sytyttyä muodostettiin RIIHIMÄEN TYÖVÄEN VALLANKUMOUKSELLINEN NEUVOSTO.
Sen puheenjohtajan oli yhdityksen pj. J. Jokinen.
VALLANKUMOUKSELLINEN NEUVOSTO jätti 30.1. 1918 Hausjärven kunnanvaltuustolle kirjeen, jossa se vaati 2 päivän sisällä 50 000 markkaa sotatilanteen vuoksi puutteeseen joutuneiden henkilöiden avustamiseen.
Rahat uhattii ottaa kunnan tiliin jostain pankista jos valtuusto kieltäytyisi.
Valtuusto katsoi , ettei kokousta oltu laillisesti koolle kutsuttu, joten asiaa ei voinut käsitellä.
Jotkut valtuutetut ottivat omalla vastuullaan köyhäinhoitohallitukselle päätetyistä rahoista 10 000 mk jaettavatksi tahtomattaan puutteeseen joutuneille.
Tämän menettelyn valtuusto hyväksyi 16.2. ja valitsi varojen jakajiksi maalari J.V. Lehtelän ja varastonhoitaja A. Finnin.

Työttömä sijoitettiin rautateille , mistä useimmat siirtyivät punakaartiin.

Hausjärven valtuusto pyysi työväenyhdistystä selvittämään keskuselintarvikelautakunnan ja punakaartin välistä rahakiistaa.
UUTTA KUNNALLSLAUTAKUNTAA TAI VALTUUSTOA ei ehditty sodan aikana valita.
Hausjärven kunnallisjärjestö kokoontui talvella pari kertaa, mutta sen päätökset jäivät toteuttamatta.
Punaisten korkein johtaja Riihimäellä kuului työväenyhdistykseen. Vallankumousoikeudessa oli monta työväenyhdistyksen jäsentä.
Punaisten onnistui saada aika monta virkamiestä jäämään tehtäviinsä lupaamalla heille korkeampaa palkkaa.


Valkoisten toiminta hijeni Mommilan tapausten jälkeen olihan Riihimäki keskellä punaisten hallussa ollutta teollistuneinta eteläistä Suomea.

Joukko valkoisia yritti toimia punaisia vastaan.Tehokkainta oli tiedustelu.
Valkoiset saivat kymmenessä minuutissa tietoonsa mitä punakaartin esikunnassa päätettiin. Komentajan pöytään oli sijoitettu kuuntelulaite.
Saadut tiedot viestiettiin valkoisten päämajaan ensin Valtionrautateiden salaisilla lennätinyhteyk-sillä ja myöhemmin Lennätinlaitoksen salaisilla yhteyksillä Helsingin kautta.
Yhteyksistä tiesi vain muutama ihminen.

Asejunien, tykkien, ammuslaatikoiden, punakaartilaisten määrät oli siis hyvin vastapuolen tiedossa.

Lehtoväre kertoo C.G.E.Mannerheimin saaneen 3.3. 1918 Riihimäeltä viestin, jonka mukaan kasarmeissa oli silloin 50 porvaria pakkotyössä.
”enimmäkseen lattian pesussa – pappien pitää tyhjentää vanäläisten sotilaiden käymälöitä.”



MAALIKUUN PUOLIVÄLISSÄ ALOITE SIIRTYI KOKO SODASSA VALKOISILLE.


He aloittivat suurhyökkäyksen pohjoisen rintaman tukipistettä Tamperetta vastaan.
23.3. oli punaisten ylin johto aloittanut vetäytymisen suunnittelus Länsi-Suomesta.

Punaisten venäläisen neuvonantajan 106.Divisioonan komentajan Mihail Svetsnikovin ohjeiden pukaan uusi puolustus olisi pitänyt rakentaa Toijala – Riihimäki – Helsinki –linjalle.

Huhtikuun 3. päivänä saksalainen Itämeren divisioona nousi maihin Hangossa. Vastarintaa ei ollut. Punaiset keskittyivät Lempäälän taisteluihin.


SAKSALAISET TULIVAT SUOMEEN SENAATIN PYYTÄMINÄ MUTTA SE EI OLLUT VARSINAINEN SYY TÄNNE TULEMISELLE.

Todellinen syy oli valmistella mahdollista hyökkäystä Muurmanskin suuntaan.
Suomen tilannettakin oli Saksan näkökulmasta syytä valvoa. Neuvosto-Venäjään sen ei ollut syytä antaa joutua.
Saksalaisten tulo oli punaisille täydellinen yllätys.

Yöllä 10. huhtikuuta Uudenmaan piirin esikunta siirtyi Riihimäelle.
Riihimäen kaartin ylipäällikkö Kronqvist sai vastuulleen koko Helsinki – Riihimäki –linjan sekä vielä perääntymisen kiirehtimisen.
MAHDOTON TILANNE.

Prikaatin vahvuinen taisteluosasto saksalaisia sotilaita lähti kohti Riihimäkeä 19.4. neljään eri joukkoon jakautuneena.