Riihimäen paikallishistoriaa


Etusivu

1. Elämää 1800-luvulla

2. Teollinen vallankumous 1850- 1914

3. Murroksen aika Riihimäellä v. 1890-1914

4. Suurvaltojen kilpailusta maailmansotaan seurauksineen 1908-18

- Riihimäen varuskunta 1910

- sisällissota 1918

   

1 Sodan nimitys

   

2 Miksi työväenyhdistyksen jäsenet osallistuivat sotaan ja miten asiasta päätettiin?

   

3 Mommila 7.11. 1917

   

4 Aseet

   

5 Punakaarti ja pakko-otot

   

6 Kuinka yksimielisiä he olivat?

   

7 Miten he olivat mukana?

   

8 Riihimäen taistelu / valtaus 22.4. 1918

   

9 Punaisten tekemät murhat Riihimäellä

   

10 Seuraukset: rintamalla,teloitettuina ja vankileirillä kuolleet punaiset

   

11 Riihimäen vankileiri

5. Laman ja totalitarismin aika 1920-33

6. Rakennustyylejä

7. Lähdekirjallisuutta


5. PUNAKAARTI

20. lokakuuta Suomen Ammattijärjestö kehoitti työväkeä perustamaan OMIA järjestyskaarteja.
24 10. Riihimäellä ryhdyttiin toimeen.

Punakaarti oli järjestyskaartin sisärengas, joka aseistettiin loka-marraskuussa.
Liian maltilliset jäsenet erotettiin.
Sodan puhjettua päällikkönä oli Efraim Kronqvist, joka johti marraskuussa myös lakkokomiteaa sekä järjestyskaartia.


Punakaartin tavoitteeksi asetettiin työväestön oikeuksien suojelu mahdollisilta porvarillisten järjestö-jen hyökkäyksiltä.

Työväenyhdistys hyväksyi kaartin perustamisen marraskuun alussa.
Järjestöna työväenyhdistys jäi kaartista erilleen eikä voinut vaikuttaa siihen kuin
yksityisten, kaartiin liittyneiden jäsenten kautta.

Suomen Ammattijärjestö oli kehoittanut ottamaan venäläisiä mukaan kaarteihin.
Riihimäellä venäläisiä ei kuitenkaan mukaan tullut. Koulutettiinko ketään kaartilaisista venäläisvaruskunnassa, ei tiedetä.

Eversti Mihail Svetsnikov on kertonut antaneensa käskyn , jonka mukaan suomalaisia vapaaehtoisia sai ottaa enintään kymmenen miestä komppaniaan.
Jari Lehtoväre mainitsee noin 40 vapaaehtoisen liittyneen everstin suunnittelemaan venäläisten johtamaan ns. punaiseen rykmenttiin helmikuun 13. päivään mennessä.

Riihimäen työväen järjestyskaartin miehistöluettelon mukaan kaartissa oli:

4 komppaniaa, joissa kussakin
4 plutoonaa (joukkuetta kussakin 22 – 26 miestä)
ratsuväkiosasto ( lentävät tai ns. iskukomppania)
1 sairasosasto 16 naista
1 keittiöosasto 8 naista
3 lähettiä


4 komppaniasta piti muodostua pataljoona.
4 pataljoonasta rykmentti.


Helmikuun 17. päivän raportin mukaan Riihimäen punakaartin vahvuus oli 1000 miestä, joista aseissa n. 600. Riihimäellä oli siis vajaa rykmentti.

Keskeisen sjainnin vuoksi Riihimäelle sijoitettiin yksi punakaartin piiriesikunta.
Se sijaitsi asemarakennuksessa. Kronqvist oli piiriesikunnan ylipäällikkö.

Helmikuun puolenvälin jälkeen alkoi tilanne rintamilla kiristyä. Silloin Kansanvaltuuskunta teki elintarvikekortien saannin riippuvaiseksi palvelusta punakaartissa tai jossain hyödyllisessä tehtävässä.
Riihimäellä 967 miestä ovat kuitanneet punakaartilta vastaanottamansa vaatteet.

Tammikuussa oli lähetetty rintamalle 250 miestä.
Riihimäen esikunta varusti siis yli 1000 miestä.

16.3. Riihimäeltä lähetettiin viimeiset miehet rintamalle. Kylään jäi rautatiekomppania,
50 miehinen ratsujoukko ja tykki- sekä kuularuiskuosastot.


PAKKO-OTOT 9. 4. – 22.4.

”KAIKKI 16-50 IKÄVUOSIEN VÄLILLÄ OLEVAT MIESHENKILÖT KUTSUTAAN ASTUMAAN ASEISIIN, SAAPUEN RIIHIMÄEN KASARMILLE KULUVAN HUHTIKUUN 11. PÄIVÄNÄ KLO 10 A.P.”
allekirjoitus KRONQVIST

Näillä pakko-otoilla punakaarti sai vangittua 500 – 600 miestä varuskuntaan.













  Ei kuvaa  


Tulosta tämä sivu / Print this page

© Riihimäki-historiaa
Palvelun tarjoaa Opintoverkko Oy:n www-sivupalvelu.
Tekninen toteutus Tuomo-Media, 2002-2003