1920-luku ja 30-luvun alku olivat Riihimäelläkin samalla voimakkaan toivon, innon ja myös aikamoisen katkeruuden aikaa.
Työväenliike hajosi kahteen osaan. Jo sisällissodan vankileireiltä asti oli luotu sosialidemokraattisen työväenliikeen päälle uutta paljon jyrkempää aatetta, jota alettiin kutsua kommunisniksi vaikka se ei järjestöjen nimissä näkynytkään. Työväentalosta maltilliset ja jyrkät taistelivat pitkään, samoin työväenyhdistyksen liittymisestä uuteen kommunistiseen Suomen Sosialistiseen Työväenpuolueeseen. Sisällissodan tapahtumat olivat jättäneet jälkeensä tunteen. jossa jyrkkä linja sai enemmän kannatusta kuin maltillinen jo kaarteja vastustanut linja. Maltilliset joutuivat kokoamaan rivinsä uudelleen niin yhdistysten, ammattiosastojen, urheiluseurojen , soittokunnan sekä teatterinkin suhteen.

Porvarillisen kansanosan piirissä talouslama 20- ja 30-luvun vaihteessa aiheutti Riihimäelläkin taloudellisiä vaikeuksia. Kovin suuria paikallisia kärhämiä ei kuitenkaan työväenliikkeen jäseniä vastaan esiintynyt. Työpaikan menetyksiä tapahtui. V. 1932 suojeluskuntalaiset myös järjestivät paikallisen työväentalon katolle lipun juhlistamaan sisällissodan aikaista Riihimäen valtausta huhtikuun 22. päivänä.