Riihimäen paikallishistoriaa


Etusivu

1. Elämää 1800-luvulla

2. Teollinen vallankumous 1850- 1914

3. Murroksen aika Riihimäellä v. 1890-1914

4. Suurvaltojen kilpailusta maailmansotaan seurauksineen 1908-18

- Riihimäen varuskunta 1910

- sisällissota 1918

   

1 Sodan nimitys

   

2 Miksi työväenyhdistyksen jäsenet osallistuivat sotaan ja miten asiasta päätettiin?

   

3 Mommila 7.11. 1917

   

4 Aseet

   

5 Punakaarti ja pakko-otot

   

6 Kuinka yksimielisiä he olivat?

   

7 Miten he olivat mukana?

   

8 Riihimäen taistelu / valtaus 22.4. 1918

   

9 Punaisten tekemät murhat Riihimäellä

   

10 Seuraukset: rintamalla,teloitettuina ja vankileirillä kuolleet punaiset

   

11 Riihimäen vankileiri

5. Laman ja totalitarismin aika 1920-33

6. Rakennustyylejä

7. Lähdekirjallisuutta


ASEET:

Tammikuussa suojeluskuntalaiset laativat suunnitelman koko varuskunnan asevaraston hankkimiseksi valkoisille vaikka suurimman osan oli poistuttava paikkakunnalta.

Uuden Suomettaren toimittaja tuhosi suunnitelman tahtomattaan. Hän oli kuullut asehankinnasta mutta luullut sen kuuluvan punaisten suunnitelmiin. Niinpä hän paljasti hankkeen lehdessään ja aiheutti niin aselastin joutumisen venäläisten haltuun Helsinkiin eikä valkoisten haltuun Savon radalle.

Viimeisen vaunun aseet ehdittiin piilottaa varuskuntaan. Virolainen vääpeli Volrat toimitti valkoisille 70 kivääriä, 47 pistoolia, 12000 kiväärin ja 1000 pistoolin patruunaa.

Riihimäen punakaartin varuskunnasta hankkimien aseiden määrästä ennen sotaa ei ole tietoa. Jari Lehtoväre arvelee, että määrä ei ole kovin suuri.
Helmikuun alussa Riihimäen venäläiset joukot ilmoittivat pysyttelevänsä puolueettomina mutta seuraavansa tilanteen kehitystä tarkasti.















Tulosta tämä sivu / Print this page

© Riihimäki-historiaa
Palvelun tarjoaa Opintoverkko Oy:n www-sivupalvelu.
Tekninen toteutus Tuomo-Media, 2002-2003