Riihimäen paikallishistoriaa


Etusivu

1. Elämää 1800-luvulla

2. Teollinen vallankumous 1850- 1914

3. Murroksen aika Riihimäellä v. 1890-1914

4. Suurvaltojen kilpailusta maailmansotaan seurauksineen 1908-18

- Riihimäen varuskunta 1910

- sisällissota 1918

   

1 Sodan nimitys

   

2 Miksi työväenyhdistyksen jäsenet osallistuivat sotaan ja miten asiasta päätettiin?

   

3 Mommila 7.11. 1917

   

4 Aseet

   

5 Punakaarti ja pakko-otot

   

6 Kuinka yksimielisiä he olivat?

   

7 Miten he olivat mukana?

   

8 Riihimäen taistelu / valtaus 22.4. 1918

   

9 Punaisten tekemät murhat Riihimäellä

   

10 Seuraukset: rintamalla,teloitettuina ja vankileirillä kuolleet punaiset

   

11 Riihimäen vankileiri

5. Laman ja totalitarismin aika 1920-33

6. Rakennustyylejä

7. Lähdekirjallisuutta


MOMMILA 7.11. 1917

Lokakuun vallankumouksen päiväna (juliaaninen kalenteri oli tuolloin 13 päivää gregoriaanista jäljessä) päivänä 7.11. 1917 Mommilan kartanon entinen renki Johan Skott sai johdettua Helsingistä 31 matruusia maanviljelusneuvos Alfred Kordelinin kartanolle. Skott halusi ilmeisesti kostaa erottamisensa, jonka perusteluina oli ollut työväen kiihotus ja viinanmyynti.


Matruusit hämääntyivät syntymäpäiväjuh-
lallisuuksista, joiden keskelle joutuivat. He poistuivat ulos. Katastrofi kiihtyi. Kordelinin Lahdesta hälyyttämistä suojeluskunta -laisista, 6 miestä olivat tulleet paikalle jo edellisenä iltana. Venäläiset matruusit huo-masivat heidät ja kävivät taisteluun. He palasivat sisälle, ryöstivät kartanon ja ottivat Kordelinin miespuolisine vieraineen vangiksi. Gerda Ryti ei suostunut jäämään kartanoon. Hän oli siis vankisaattueen ainoa nainen.

30 lahtelaista suojeluskuntalaista kohtasi matruusit vankeineen Haminankylässä.
Syntyi tulitaistelu, jossa kuoli 2 suoje-luskuntalaista ja 3 matruusia. Myös Johan Skott haavoittui kuolettavasti.

Taistelun aikana syrjemmällä olleista vangeista muut ehtivät metsän suojaan paitsi Alfred Kordelin ja Jokioisten kartanon isännöitsijä Paul Pettersson.

Uudenmaan läänin maaherra Bruno Jalander lähetti 130 miestä suojeluskunta –laisten avuksi. Riihimäen varuskunnan venäläiset sotilaat eivät saaneet suojelus-kuntalaisten junaa pysäytettyä puhelinyh-teyksien katkaisemisen vuoksi.

400 venäläistä sotilasta lähetettiin Helsingistä suojeluskuntalaisten perään.
17 sotilasta kuoli .

Riihimäen suojeluskuntalaiset eivät ehtineet Haminankylän taisteluihin kuin kuuloetäisyydelle mutta tapaus aiheutti heidän keskuudessaan merkittävää aktivoitumista.



Tulosta tämä sivu / Print this page

© Riihimäki-historiaa
Palvelun tarjoaa Opintoverkko Oy:n www-sivupalvelu.
Tekninen toteutus Tuomo-Media, 2002-2003