Venäläisen varuskunnan käyttämä hautausmaa varuskunnan länsiosassa radan varressa Suomen Höyhenen kohdalla. Alue on vihitty viralliseksi hautausmaaksi syksyllä 1918.

RIIHIMÄEN SOTAVANKILEIRILLÄ KUOLI


Riihimäen sotavankileiri sijaitsi varuskunnan kasarmeissa samoin kuin punaistenkin pitämä vankileiri. Vankileirillä oli enimmillään 8700 vankia + 500 henkilökuntaan kuuluvaa.

Tilanahtaudesta johtuvaa katastrofia pahensi vielä väärin laskettu ravintohuolto. Ruokaa oli tilattu vain tuomiota odottaville.
Ruoka puuttui pahimmillaan n. 2000 jo tuomitulta.
Koko maassa vallitsi elintarvikepula.

Vankileirille tuotiin tässä tilanteessa usein pilaantuneita ruokaeriä. Leivän sekaan jauhettiin myös olkea, joka aiheutti suolistotulehduksia kuten huono hygieniakin.

Leirillä kuoli 23.5. – 16.9. välisenä aikana yhteensä 1040 ihmistä.

Pahimpana aikana heinä- elokuussa kuoli 17 vankia vuorokaudessa
keukotautiin,
suolistotulehdukseen,
ruusutautiin,
nälkään,
turvotukseen.


Tienhaaran Lepolaan on haudattu 174 henkilöä vankileirillä kuolleita ja teloitettuja.
Riihimäen hautausmaalle Hirsimäkeen, punaisten yhteishautaan on haudattu 536 henkilöä.
Vankileirin perustamisvaiheessa vankeja haudattiin myös kasarmialueen metsiköihin ja kirkon lähistölle.

Senaattori H.G. Paloheimon kartanoilla olevissa työsiirtoloissa oli huomattavasti paremmat olot.
Vangit tekivät työtä ja saivat riittävän ruuan ja asiallisemman kohtelun.

Viimeiset kuritushuonetuomion saaneet vangit siirrettiin Riihimäeltä TAMMISAAREEN, TURKUUN JA LAPPEENRANTAAN vuoden 1920 loppuun mennessä.

Virallisesti Riihimäen pakkotyölaitos lopetettiin keväällä 1921.